Etsi
  • Marjut Saariniemi

Voiman tunnen

Mikä mysteeri meissä ihmisissä piileekään! Mikä upea lahja, josta usein tunnumme olevan täysin tietämättömiä. Pienennämme helposti itsemme, emmekä näe todellista suuruuttamme. Pelko, ts. syyllisyys, häpeä, kateus, katkeruus, mustasukkaisuus, viha ja monet muut pelon eri ilmenismuodot vääristävät minäkuvaamme ja pitävät meitä paikoillaan totutuissa rutiineissa. Tämä tekee meistä monesti väsyneitä, sairaita ja onnettomia, ja sisäisestä voimastamme huolimatta saa meidät tuntemaan itsemme voimattomiksi. Jos emme tiedosta luontaisia kykyjämme luojina, luomme elämäämme mahdollisesti pelosta käsin, jolloin huolet ja ongelmat toistuvat elämässämme kerta toisensa jälkeen. Sisäisten pelkojemme kohtaaminen, ns. shadow work auttaa meitä ymmärtämään tilanteemme ja hyväksymään itsemme kaikkine puolinemme. Tästä alkaa eheytyminen, jonka avulla opimme antamaan anteeksi ja rakastamaan. Näin pääsemme koko ajan lähemmäksi omaa autenttista, aitoa, itseämme ja alamme näkemään itsemme ja elämämme toisin.


Aikaisemmin en tiennyt kuka oikeasti olin ja kenen totuutta puhuin, koska olin omaksunut roolin, jossa yritin miellyttää muita ja vastata sitä kuvaa, joka minun oletettiin olevan mm. vanhempien, koulun tai yhteiskunnan taholta. Olin ns. pelon ohjelmoima ja lähes tietämätön maskista, jota kannoin. Omaksuin roolini niin hyvin, että luulin jopa itse olevani autenttinen olemuksessani, luulin puhuvani omaa totuuttani. Toimin kuitenkin useimmiten ulkoapäin ohjautuvasti kuten olin lapsesta saakka oppinut, enkä osannut kääntyä sisäänpäin tai edes kuvitella, että minussa olisi jotain sisäistä viisautta. Elin uhri -ajattelusta käsin kuten niin moni meistä tekee ja uskoin sattuman ohjaavan elämääni. Tekemällä näin, annoin oman voimani pois.


Nyt jälkikäteen näen, että sisäinen viisauteni on yrittänyt herätellyt minua usein elämäni aikana. Erilaiset kehoni oireet ja elämässäni toistuvat ahdingot ovat olleet signaaleja; kehotuksia vaihtaa suuntaa tai pysähtyä. En kuitenkaan ole ymmärtänyt näitä viestejä siten vaan tulkinnut luonnollisesti silloisten uskomusteni pohjalta syyttämällä lähinnä geenejä, huonoa tuuria tai yhteiskuntaa. En ymmärtänyt koskaan olevani itse avain ongelmiini. Kunnes olin ajanut itseni tilanteeseen, jossa olin pakotettu olemaan kasvokkain pahimman pelkoni kanssa. Kohtasin kuoleman pelkoni ja lopulta eri vaiheiden kautta pystyin hyväksymään tilanteeni ja antauduin kuolemalle. Tästä seurasi mieleni tyyntyminen, jolloin pääsinkin yllättäen hetkeksi täysin omaan voimaani, kuulemaan sisäistä viisauttani, mikä auttoi minua selviytymään. Jälkeenpäin ymmärsin konkreettisesti, että minussa ja meissä kaikissa on puoli, josta en ollut aikaisemmin tiennyt mitään. Jos kontrolloin, järkeistän ja analysoin elämääni kuuntelematta tätä sisäistä ohjaustani, se pyrkii tavalla tai toisella ravistamaan minua hereille mielen vankilasta, jotta voisin astua omaan todelliseen potentiaaliini, omaan voimaani, ja luoda elämääni sieltä käsin.


Mikä tämä voima on, miten se meissä ilmenee? Itse koen hyvin vahvasti, että sellaiset määreet kuin intuitio, sisäinen viisaus, korkein tietoisuus, universaali äly, rakkaus ja jumalkipinä kuvaavat jokseenkin hyvin sitä mistä on kyse. Kuitenkin kysymys on jostain sellaisesta, jota rationaalisen mielen voi olla vaikeaa ellei jopa mahdoton ymmärtää. Koen että tämä sisäinen viisaus on henkistä ohjausta, jumaluus meissä jokaisessa, joka auttaa parhaalla mahdollisella tavalla laajemmasta perspektiivistä käsin tässä ihmiskokemuksessani ottaen huomioon kokonaiskuvan. Yhteytemme tähän viisaampaan puoleen on luonnollinen osa meitä mutta usein rationaalinen mielemme pyörittää “huolen levyä” aamusta iltaan, jolloin sisäinen ohjaus jää helposti kuulematta ja elämämme kaventuu maallisiin draamoihin. Tällöin luontaisina luojina tulemme luoneeksi elämäämme lisää draamaa vaikka meillä olisi mahdollisuus luoda taivas maan päälle.


Työskentely kvanttihypnoosin parissa on avannut minulle paljonkin tätä ihmisyyden mysteeriä, eli sitä puolta olemuksestamme, joka edelleenkin herättää meissä monessa asuvan skeptikon, epäilyn. Olemme tottuneet olemaan niin ulkoapäin ohjautuvia, että ajatus omassa itsessä olevasta suuremmasta voimasta, johon kvanttihypnoosi-istunnotkin nojaavat, voi tuntua yliluonnollisen käsittämättömältä ja absurdilta. Luonnollisestikin jos ihmisellä ei ole tietoista yhteyttä tähän sisäiseen viisauteen tai kokemusta siitä, niin sen olemassaoloa voi olla vaikeaa uskoa. Minä itse ainakin olin yllättävänkin skeptinen ja jouduin tekemään vuosia työtä ennen kuin (luonteeltani jääräpäisenä) pääsin yli omista epäilyksistäni. Huolimatta siitä, että olin selvinnyt vakavasta tilanteesta tämän sisäisen ohjauksen avulla, olin vielä pitkän aikaa yllättävänkin epävarma sen olemassaolosta. Se oli mielelle käsittämätöntä ja ehkä siksi vaikeaa hyväksyä. Koska en ymmärtänyt mikä tämä voima on, en tiennyt miten suhtautua siihen. Kuinka olisinkaan. Miten yhtäkkiä irrottautua totutusta tavasta järkeistää, lokeroida ja analysoida. Ajan saatossa kuitenkin omien ja asiakkaitteni kokemusten myötä luottamukseni lisääntyi. Opin pikkuhiljaa yhä enenevässä määrin kuuntelemaan sisäistä ohjaustani ja myös tiedostamaan, että en voi koskaan mielen tasolla käsittää kaiken olevaisen luonnetta. Vaikka kuinka haluaisin löytää absoluuttisen totuuden, niin tieto ja ymmärrys kaikesta muuttuu sitä mukaa, kun minä muutun. Asia, joka oli minulle täysin totta lapsena on jo monta kertaa muuttunut. Tietoisuuden muuttuessa kuva todellisuuden luonteesta muuttuu.


Miten tunnistaa itsessään tämä sisäinen viisaus, voima? Yksinkertaisesti kääntymällä sisäänpäin; hengittämällä ja itseään kuuntelemalla. Tietoinen, rauhallinen sisään- ja uloshengitys tuo meidät omaan keskukseemme, josta käsin voimme alkaa tarkkailemaan mitä meissä tapahtuu. Jos emme koskaan pysähdy itsemme äärelle, vaan etsimme syitä elämäntilanteisiimme itsemme ulkopuolelta tai juoksemme auttajalta toiselle, ulkoistamme vastuun elämästämme, emmekä pääse voimaantumaan itsessämme. Saatamme jopa jäädä kiinni muiden apuun, jos koemme itsemme riittämättömiksi ja luulemme olevamme voimattomia. Toki meistä jokainen tarvitsee ajoittain tukea ja toista ihmistä, mutta vastuu elämästämme ja hyvinvoinnistamme on meillä itsellämme. Muut voivat toimia hyvinä peileinä ja auttaa meitä näkemään sokeat pisteemme tai sen mihin olemme jääneet kiinni mutta kukaan toinen ei pysty ottamaan taakkaamme, ts. oppiläksyämme pois. Se mitä itsellemme luomme tulee tavalla tai toisella aina takaisin, kunnes ymmärrämme itse olevamme avain muutokseen.


Kohdatessamme ja työstäessämme sisäisiä haavojamme, pelkojamme pääsemme lähemmäksi omaa todellista ydinolemustamme, jolloin meidän on vihdoin mahdollista olla aitoja kaikissa toimissamme; itsellemme ja muille rehellisiä, läpinäkyviä. Silloin emme enää toimi roolista tai velvollisuuden tunteesta käsin ulkoapäin ohjautuvasti vaan ilmennämme omaa sisäistä totuuttamme rohkeasti luoden elämäämme harmoniaa ja synkronismia (ns. onnellisia sattumuksia). Tällöin myös ymmärrämme, että emme voi olla vastuussa toisista ihmisistä, sillä jokaisella on oma ainutlaatuinen paikkansa ja itse luotu polkunsa. Emme voi tietää, missä kohtaa polkua kukin meistä on menossa tai mikä on muiden parhaaksi. Se ei välttämättä ole ollenkaan sitä, mikä on meidän omaksi parhaaksi. Parhaiten autamme toisia hoitamalla ensin itseämme. Pelkojen kohtaaminen vapauttaa meidät irtautumaan mielen illuusioista ja siten pääsemään lähemmäksi omaa aitoa itseämme. Tällöin emme enää suostu mukautumaan muotteihin tai olemaan muille jatkuvia kannattelijoita, koska ymmärrämme tälläisen hyvää tarkoittavan avunkin saattavan estää autettavien omaa voimaantumista. Näemme, että ikävältä vaikuttava asiakin voi olla suurin siunaus, sillä joskus meidän on käytävä pohjalla, jotta voimme löytää oman todellisen potentiaalin, oman voimamme.


Voiman tunnen "mantrabiisin" yksinkertaiset sanat ja sävel syntyivät rankkojen mutta voimaannuttavien kokemusteni jälkeen viime vuonna. Koska sanoissa on mahtava voima ja melodia juurruttaa viestin syvälle alitajuntaan, tälläinen on oiva tapa koodata omaan alitajuntaansa muuta viestiä kuin ainaisia huolia.

(Kuva: Veli Matinmikko)


0 katselukertaa
  • Black Facebook Icon
  • Instagram Social Icon
  • Grey YouTube Icon

© 2020 by Marjut Saariniemi