Maailma ympärillämme tarjoaa monenlaista teoriaa ja "tutkittua faktaa", ja hyvää tarkoittavat ihmiset jakavat mielipiteitään totuutena. Me olemme kuitenkin yksilöitä, ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Maailmankatsomuksemme myös määrittelee, mikä kullekin on totuudellista ja mikä ei. Se mikä on totta yhdelle, voi olla absurdia toiselle. Kehityksemme myötä myös tietoisuutemme muuttuu, jolloin alamme näkemään asioita toisin. Voiko siis maailmassa, missä mikään ei ole pysyvää, olla yhtä ainoaa totuutta, yhtään mistään? Tietoa kyllä on monessakin muodossa, mutta onko se muuttumatonta, absoluuttista?

​

Miten sitten navigoida alati muuttuvassa todellisuudessa ja löytää itselle oleellinen tieto tai ohjaus? Pysähtyminen itsensä äärelle ja huomion kääntäminen sisäänpäin avaa väylän, jolloin voi kuulla sisäistä olemustaan, sydänviisauttaan. Kvanttihypnoosi on yksi tie. Sen avulla käännetään huomio sisäänpäin ja pyydetään ohjausta tältä sisäiseltä viisaudelta. Tätä viisautta voi kutsua intuitioksi, Rakkaudeksi, Korkeammaksi Minäksi, Korkeammaksi Tietoisuudeksi, Jumalaksi, Pyhäksi Hengeksi, enkeliksi, henkioppaaksi... mikä itselle resonoi. Todellisuudessa ei ole mitään väliä, miksi me tätä meissä jokaisessa olevaa eheyttävää voimaa, kipinää, kutsumme, sillä sanat ovat vain rajallisia määreitä jollekin, jota meidän on mahdotonta mielen tasolla käsittää. Tärkeintä on varmaankin tiedostaa, että kaikenlainen itsensä ääreen pysähtyminen ja omien haavojen kohtaaminen on tavalla tai toisella eheyttävää. Se on ns. varjotyöskentelyä, mikä auttaa irtipäästämään menneestä ja löytämään oman autenttisuuden ja totuuden. 

​

Aiheesta lisää: Todellisuuden monet kasvot ja Rakastaa, ei rakasta, rakastaa.